Ellei ole kiinnostunut soittimensa mekaniikasta, omaa insinöörin hermoja ja tarkkaa silmää sekä rauhallista työnurkkaa jossa voi omistaa useamman iltapäivän soittimen vuosihuollolle, kannattaa homma jättää osaavan soitinhuoltajan tehtäväksi. Hän saattaa myös havaita soittimesta seikkoja, joihin oma silmä ei tartu mutta joita kohentamalla soitto-ominaisuudet paranevat kuin huomaamatta. Ammattilaisen työ ei välttämättä ole kohtuuttoman kallista, kun pitää mielessä soittimen pitenevän elinkaaren, huoltotyön laadun, levänneet hermot ja ansaitun vapaa-ajan.
Tässä klarinetin vipuosat irrallaan. Lähes jokaisessa on omanlaisensa tyyny, joka reikää vasten asemoituna tiivistää juuri sopivasti putkea jotta haluttu äänenkorkeus soi asianmukaisesti. Tyynyjen materiaali ja asennuksen tarkkuus vaikuttavat soitettavuuteen merkittävästi. Vipusissa on myös erilaisia säätökorkkipaloja ja huopapehmusteita, jotka kuluvat käytössä ja kaipaavat uusimista ajoittain.
Klarinetin runko-osia ilman koneistovipuja - luurankona, tavallaan. Pilareihin kiinnitetään vipuosat, joten pilarien napakka pysyminen rungossa on tärkeä seikka joka usein unohtuu. Talven lämpötilaerot vaikuttavat puuhun ja metalliin eri tavoin, jolloin pilarien kiinnitys saattaa löystyä tai asento muuttua - huollossa käydään nämäkin läpi. Samalla tulee tarkistettua että äänireikien reunat ovat kunnossa eikä reikiin ole kertynyt pölyä tms. joka reiän porausta hiuksenhienosti muuttaessaan vaikuttaisi intonaatioon.Vuosihuolto ei ole välttämättä mikään iso juttu, jos ei soitintaan päästä rapakuntoon - siis ihan sama kuin soittajan itsensäkin kohdalla.
Ainakin Puupillin pajalla on lukukausien välissä aina kiireistä, joten hyvä arkihoito soittimen käytössä ja ajoissa sovittu vuosihuoltoaika pelastaa tulevan kauden harjoittelun ja konsertit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti