Rööritunnilla valmistettu ja hyvävireiseksi havaittu rööri tuntuu muuttuvan ylävireiseksi seuraavissa orkesteriharjoituksissa, vaikka kotona tarkistin että a1=442Hz eikä yhtään yli. Mitä ihmettä??
Yläviritysongelman takana voi olla jokin seuraavista (tai niiden yhdistelmä):
- soitto jännittää, jolloin huulten lihastonus kiristyy huomaamatta ja viritys nousee
- yhteissoittoon saapuminen vähän viime tipassa ja rööri on vielä liian kuiva soittoon, ehkä hiukan littana, jolloin viritys on korkeampi (talviaikaan voi liotusvesi olla kädenlämpöistä)
- röörin kokonaispituus on aavistuksen liian lyhyt
Apukeinoja valmiin röörin viritystason laskemiseen:
*Veiston pituutta lisäämällä valmiinkin röörin viritys periaatteessa laskee, kuorta pois ohuelti 0,5-1,0 mm muuttaa samalla sointia tummemmaksi - varottava ettei rööri "veltostu" liikaa, eli muutos tehtävä vähitellen ja aina testaus ennen jatkamista.
*Puhallusaukkoa pyöristämällä (joko liotuksella tai metallilankakiristyksellä) saa viritystä laskemaan, mutta samalla saattaa rööristä tulla hiukan raskaammin soiva; aukeama ei saisi keskeltä ylittää n. 0,7 mm mittaa, koska tarvittava huulipuristus kasvaa sen jälkeen niin paljon että homma menee ihan sekaisin.
*Rööriä voi jättää painamatta runkoholkin pohjaan asti maksimissaan 0,8mm; jos on enemmän auki niin skaala menee sekaisin. Eli kynänkärjellä piirretyn viivan verran, käytännössä.
Ja sitten puhallukselliset keinot:
*hyvä, pysty soittoasento ja riittävästi ilmaa; oboen kello n. 10-15 cm alempana kuin rööri silloin kun soitetaan. Oboen kellon laskeminen alemmas muuttaa röörin suhdetta ansatsiin siten, että tavallisesti viritys hieman laskee.
*ergonominen ansatsi, alaleuka irti rinnasta ja normaali purentasuhde leukojen välillä (alaleuka ei eteen työntyen). Viritystä voi hetkittäin laskea viemällä alaleukaa taaemmas ja pyöristämällä huulia suppuun, mutta samalla äänen laatu muuttuu, eikä tämä konsti ole tosiaan muuta kuin tilapäinen eli sopii yksittäisen äänen korjailuun.
Muuten, ihan positiivinen asia että ylävireisyys pistää korvaan - on tutkittu, että soittajat ovat keskimäärin herkempiä kuulemaan alavireisyyttä kuin ylävireisyyttä, ja niiden vaikutus yhteissoitossa on kuitenkin yhtä epäsuotava.
