Soitinvalmistajat selittävät usein, että klarinetti tai huilu on "valmiiksi säädetty" ja runko sellaista puuta ettei se halkea, ja koneistossakin on öljyt jotka eivät kulu. Voi ollakin, vaikka toistaiseksi en ole oikeasti tuollaisiin törmännyt.
Siis miksi huoltoa?
Koneiston öljyt kuluvat käytössä, ja toisinaan sekaan joutuu pölyhiukkasiakin, jotka on syytä saada akselien sisältä pois hiertämästä. Siksi öljyt pitää vaihtaa, aivan kuin auton moottorissakin.
Puurunko kuivuu ellei sen kosteudesta pidä huolta myös kevyellä öljyämisellä. Kuiva puu halkeaa helpommin kuin joustava, ja puun luontainen kosteus on paras joustavuuden tuki. Kuiva puu ei myöskään resonoi yhtä hyvin kuin sopivasti kostea (valmistajatkin kypsyttelevät runkopuita kuin viulun osia konsanaan), joten joustavuudesta huolehtiminen on tärkeää.
Ja tietenkin soittajan käsistä jää yhtä sun toista mikrohiukkasta koneistoon, joka ajan mittaan himmenee - pintapuhdistus palauttaa sekä ulkonäön että varmistaa samalla mm. vipumekanismien säätöjen säilyvyyden. Käsien rasvapitoinen lika saattaa nimittäin irrottaa pikkuruiset liimatut säätökorkit, jolloin koneiston hienosäädöt ovat muisto vain, ja soitin kuulostaa enemmän efektiosastolta kuin melodiasoittimelta.
Miten usein?
Mitä enemmän soittaa, sitä useammin soitin tarvitsee huoltoa. Ammattilaisen soitin kaipaa perushuoltoa noin kerran vuodessa, aktiivisen harrastajan soitin parin vuoden välein. Vintillä varastossa maannut soitin on syytä huoltaa ennen vakituiseen käyttöön ottamista jotta vältetään turhat ongelmat, joita koneiston liikkumattomuus ja puurungon kuivahtaminen saattavat aiheuttaa.
Erikoistapaukset: onnettomuudet
Huolellisesta käsittelystä huolimatta jokaiselle soittajalle tulee ennemmin tai myöhemmin tilanne, jota voisi kutsua onnettomuudeksi: kolahdus nuottitelineeseen, toisen soittajan töytäisy pillille, laukun putoaminen tai jotain aivan yhtä viatonta, varsinaisista soittimen pudotuksista tai heittelyistä on sitten omat diagnoosinsa. Silloin soitin on syytä tuoda osaavan korjaajan käsiin, eikä kannata yrittää kotikonstein vääntää vipusia "oikeisiin" asentoihin. Koneiston osat eivät ole tasavahvoja, joten taitamaton vääntelijä saa yleensä vain lisätuhoja aikaan. Huilun ja saksofonin rungot ovat arkoja kolauksille, ja lommot vaikuttavat sointiinkin. Ihan pieniä kolhuja ei kannata silitellä, koska työstäminen vaikuttaa runkoon silloin enemmän kuin pieni kolhu. Metallirungoille on omanlaisensa erikoistyökalut.
