Röörinvalmistusohje tiivistettynä

Muutamaan sivuun tiivistetty ohje oboen röörin sitomisesta ja veiston perusteista.

Wanhan klarinetin kunnostus

Tuli vastattavaksi kysymys "kirpparilta löydetyn" wanhan klarinetin huollosta.
Nämä periaatteet toimivat myös oboen kohdalla, koneiston osalta myös muihin puupuhaltimiin.

Vanhat ranskalaiset ja englantilaiset klarinetit ovat tavallisesti hyvää puuta ja koneistoltaan huolella tehtyjä eli hyvinkin kunnostuskelpoisia. Tsekkiläiset, etenkin Tsekkoslovakian aikaiset, sekä amerikkalaiset klarinetit ovat tekotavoiltaan ihan laidasta laitaan, joten pitää olla ekspertti erottamaan nuhjuisesta pillistä mikä on helmi ja mikä romu.
Oletan että huollettavaksi aiotussa klarinetissa ei ole rungossa halkeamia eikä koneistossa vääntymiä.

Yleisesti:

Runko tarvitsee puhdistuksen ja öljyä, koneisto samoin, ja tyynytkin olisi syytä puhdistaa, todennäköisesti uusia. Tästä ei mitenkään selviä purkamatta koneistoa. Ruuveja ei kannata pelätä, hyvällä ruuvarisarjalla ja huolellisella työllä homma ei ole mahdoton. Osat on syytä pitää pöydällä hyvässä järjestyksessä, jotta saa ne oikeassa järjestyksessä takaisin. Aikaa saattaa hyvinkin vierähtää viikon iltapuhteiden verran.

Rungon huollosta:
Kun koneisto on irrotettu rungosta (pilareita ei irroiteta), rungon puhdistus onnistuu parhaiten vesipesulla käsinestesaippuan kera, vanha hammasharja on oiva apu tässä. Sitten kuivaus puuvillaliinalla (piippurassilla pilarien läpimenot), ja pumpulipuikoilla ääniaukkojen putsaus. Lopuksi ulkopinta sekä ääniaukot sivellään ohuelti runkoöljyllä. Öljyn tulee olla tarpeeksi pienimolekyylistä jotta se "imeytyy" puun pintahuokosiin - grenadilla ja muut "mustapuut" ovat niin tiukkaa puuta, että kovin syvälle mikään öljy ei mene, mutta puhtaalle pinnalle sivelty öljy korvaa siitä käsihikeen irronneen puun oman öljyn ja parantaa pintaosien joustavuutta ehkäisten siten halkeamien syntyä ja parantaen lämpötila- ja kosteusmuutosten sietoa. Sopivia öljyjä löytyy sekä soitinkaupoista (bore oil for wood), että ruokakaupasta tai luontaistuotekaupasta: hieno kylmäpuristettu neitsytoliiviöljy, seesaminsiemenöljy tai rypälekiviöljy ovat sopivia. Pellavaöljyt sekä manteliöljyt ovat isomolekyylisiä, sitkoisia öljyjä, joista muodostuu puun pinnalle kalvo; siihen tarttuu pöly ja muu lika, ja öljykalvolla on taipumus lämmitessä (soittaessa) ajelehtia vähitellen tyynyihin jolloin ne menevät pilalle. Nämä kalvon muodostavat öljyt tahraavat myös soittajan käsiä pieninäkin määrinä.

Öljy saa imeytyä runkoon 1-2 vrk, sen jälkeen ylimääräinen öljy pyyhitään huolellisesti pois esim. käsipaperilla.

Koneiston huolto:
Hopeoidun koneiston voi puhdistaa hopeanpuhdistusliuoksella (Johnssonin Silver Quick tai vastaava), joka neutraloidaan saippuapesulla ja huuhdotaan huolellisesti. Sen jälkeen akseliputkien sisäpuolet sekä ruuvipesät puhdistetaan vanhoista rasvajäämistä asetonilla ja piippurassilla. Lopuksi vipuosien pinnat voi kiillottaa joko hopealiinalla (saa esim. kultasepänliikkeistä) tai vaikka puhtaalla säämiskällä. Erityisen likaisen koneiston osat voi laittaa ultraäänipuhdistimeen, kunhan tyynyt on poistettu läppäkupeista.
Jos kulumakohdista pilkistää messinkiseos (josta koneiston osat on valettu tai juotettu), voi pintaan sipaista väritöntä kynsilakkaa tai suihkuttaa metallilakkaa, jotta kuluma ei syvene eikä käsiin tule soittaessa nikkelialtistusta tai seoksessa olevan kuparin tuomaa viherrystä.
Osa koneiston säätökorkeista ja huovista varmaan irtoaa puhdistuksen yhteydessä, mutta ne olisi joka tapauksessa uusittava kun tyynyt uusitaan.
Jos runkoliitoskorkit kaipaavat uusimista, ne on helppoa uusia tässä vaiheessa kun koneisto ei ole hankaloittamassa työskentelyä. Eri paksuisia korkkilevyjä (paksuus 0.8-1.5 mm) saa soitintarvikeliikkeistä. Ns. keinokorkkia eli korkinnäköistä solumuovia en suosittele, sen hiertämisenkestävyys käytössä on osoittautunut heikoksi ja ongelmia tuottaa myös liimattavuus sekä mahdollinen hionta wanhan soittimen upotuksiin sopivaksi.

Tyynyistä ja tyynyttämisestä:
Soitinvarustevalmistajilta saa sekä irtotyynyjä että soitinkohtaisia tyynysarjoja, perinteisiä huopa+kalannahkakalvo-malleja, nahkaisia, korkkisia tai modernimpia (ja kalliimpia) gore-tex/ waterproof/ hi-tech/non-stick -tyynyjä poikkeuksellisen kovaan käyttöön. Tyynysarjat eivät ehkä sellaisenaan sovi vanhaan soittimeen, koska sarjoihin valitaan nykyisin tavallisimpien klarinettien läppäkokojen mukaiset tyynyt (Buffet, Selmer, Yamaha). Tyynyjen halkaisija tulee kuitekin olla soittimen läppien mukainen siten, että tyynyn reuna nojaa läppäkupin reunukseen mutta ei ylitä sitä. Tyynyt eivät myöskään saa olla aiempia paksummat, koska soitettavuus ja intonaatio siten muuttuvat hankalammiksi. Tyynyjen kiinnitys on parasta tehdä lämmitettävällä tyynylakalla, jolloin vipuosan asentamisen jälkeen läppää voidaan lämmittää ja tyynyn asento saada optimaalisesti reikää peittäväksi. Samalla varmistetaan että aukeamakorkeus on oikea ja reiästä tulevan äänen intonaatio kohdillaan.

Mallia näkee esim. tästä videosta: clarivid 82a how to replace clarinet pads.ref - YouTube Selostus on amerikkalaisen perusteellinen eikä käytettävä liima-aine ole meillä saatavilla, mutta tyynylakka (french shellack) toimii melko samoin.

Klarinetissa on muutama erityinen paikka, jotka on säätökorkin tai puskurihuovan avulla säädettävä. Ns. ankanjalka alarungon isojen läppien kytkijänä on tärkeä, ja runkoliitoksen yli soittimen oikeassa kyljessä tuleva vipuvarsi samoin. Joskus ylärungossa a- ja gis-vipujen ristiinmenokohdassa on paikka ohuelle säätökorkille, joskus siinä on säätöruuvi.

Klarinetti on mekaniikaltaan puupuhaltimista yksinkertaisin, joten huolellisella työstöllä ja maltilla sekä sopivilla välineillä ja materiaaleilla sen huoltaminen kotioloissa ei ole mitenkään mahdotonta. Wanhan soittimen kohdalla saattaa kuitenkin tulla eteen erityistilanteita, joten ellei ole kokemusta ainoankaan modernin, soittokuntoisen klarinetin huoltamisesta, en suosittele wanhaa soitinta ensimmäiseksi työksi.