perjantai 3. lokakuuta 2014

Korkkirasvakriisi

Puupillien runkoliitoksiin tarvitaan hiukan luistoa, jotta tiivis liitos solahtaa yhteen sujuvasti. Avainsana on "hiukan" - korkkirasvaa ei tarvitse lisätä joka käyttökerralla. Jos liitoskorkin pinta on kuiva ja soitinta kokoon laitettaessa kuuluu narinaa, on ohut rasvakerroksen sipaisu tarpeen.
Liika rasva työntyy liitoksen reunamille ja monesti koneiston osiin saakka, ja silloin on tiedossa lisäongelmia.


Mikä on hyvä korkkirasva?
Hyvä korkkirasva luistaa pienelläkin määrällä, pitää liitoskorkin joustavana ja toivottavasti ei tahraa. Täydellistä rasvaa ei ole vielä tullut vastaani, joten jostain on hiukan tingittävä. Valitsen siis soittimen hyväksi: pienellä määrällä luistava ja liitoskorkille ystävällinen, mutta vaatii käyttäjältä huolellisuutta ja ehkä ylimääräisen käsienpesun. Sellainen rasva on esimerkiksi vaseliini sekä muut tuubissa tai rasiassa myytävät korkkirasvat, joissa ei ole kovetinaineita.
Puikkomuotoiset korkkirasvat (joita monella soitinvalmistajalla ja tarviketuottajalla on tarjolla) ovat helppoja käsitellä, mutta ne sisältävät jonkin kovettimen, joka on pakko olla jotta rasva pysyy puikkona. Kovetin kertyy liitoskorkin pintaan ja ajan myötä "kelmuttaa" sen, eli muodostaa hengittämättömän kalvon ja kovettaa korkin. Tästä on kokemuksia yli kymmenen vuoden ja usean liitoskorkin vaihdon osalta.