Klarinetin koneiston säädöt

Helpolta näyttää, mutta tarkkana saa tämänkin kanssa olla jotta soitosta ei tule suttuista ja vaikeaa.

Klarineteissa on nykyisin säätöruuveja pari, joissakin on tuon ylärunkoruuvin lisäksi ankanjalassa ruuvi tai jopa erillinen säätövarsi ruuveineen e-f-läppien synkronointiin (eräät Selmerin mallit).

Säätökorkki on perinteinen ja toimiva ratkaisu näihin säätöihin. Ohutta korkkilevyä (0,6-1,2mm) saa soitinkaupoista, mutta kätevä veistelee nuo parin neliömillin kokoiset palat vaikka tasalaatuisesta, joustavasta pullonkorkista. Myös erilaiset "korvikkeet" ovat osoittautuneet toimiviksi, eli muoviset tai pahviset tiivisteet, joita voi joko ohentaa tai liimata kerroksiksi tarvittavan säädön mukaan.

Liiman suhteen kannattaa olla tarkkana. Syanoakrylaatti eli super-/pikaliima syövyttää hopeapinnoitteen koneistosta eikä kestä vääntöä, joten en suosittele. Usein jopa liima-alueen ympäristö syöpyy liimasta haihtuvan ainesosan takia. Erilaiset tarrapinnat, kuten post-it-lapuissa, eivät kuivu koskaan, joten paperilappunen, jolla säätö saatiin aikaan, saattaa ajelehtia koneiston pintoja pitkin lämpötilojen muutoksissa. Oman kokemukseni perusteella kontaktiliimat sekä yleisliimat (esim. Casco, Bostik) ovat kestävimpiä myös vipuosan pintaan tulevan hiertymisen osalta. Pieni puristus kuivumisen aikana on toisinaan tarpeen, ei kuitenkaan aina. Korkki hiotaan tai veistetään oikeaan paksuuteen liimauksen kuivuttua.

Kriisitilanteessa, esim. keikalla, kaikki keinot ovat sallittuja soittokelpoisuuden ylläpitämiseen. Sinitarraa, talouskelmua, roudarinteippiä ja monta muuta luovaa ratkaisua on tullut vastaan. Kannattaa kuitenkin hoitaa koneisto asianmukaisesti kuntoon mahdollisimman pian, kikkakakkoset tuppaavat aiheuttamaan seurannaishaittoja koneiston toimintaan jos niitä jää käyttöön pidemmäksi aikaa.

Huilun koneiston säädöt

Ja näillä vinkeillä saat huilusi toimimaan näppärämmin!
Säätöruuvien määrä huiluissa vaihtelee malleittain aika paljonkin, mutta onneksi huilun vipusysteemit ovat paljon selkeämpiä kuin oboen koneistossa. Periaatteena on, että läppä sulkeutuu sormen painolla, ei sormella painaen. Jos painamista tarvitaan, se hidastaa soittamista ja rasittaa sekä kättä että koneistoa. Tyynyn huono sulkeutuminen voi johtua tyynyn epätasaisesta pinnasta tai huonoon asentoon istutetusta tyynystä. Niiden korjaamisesta kirjoitan sitten erikseen.
Jos huomaat epäloogisuutta tai sinulla on hyviä vinkkejä näiden jatkoksi, laita kommenttia!

Oboen koneiston säädöt

Tässä, olkaa hyvä! Suomeksi lyhyet selitteet siitä, mikä ruuvi oboen koneistossa aiheuttaa mitäkin. Toki joka ruuvilla on monta vaikutusta, mutta tässä tärkeimmät. Saa kommentoida, kysellä, lisätä ja laittaa korjausehdotuksia.
Ja huom! joissain oboeissa ruuvin tilalla on vain tasanne, johon on laitettava oikean paksuinen (= ohut) korkki / kartonki / paperi / nahka / tms. Onneksi silikonitulppaiset säätöruuvit ovat jo tavallisia, säätäminen menee tarkasti ja helposti eikä koneisto kolise.

 

Peukaloparka

Puupillit eivät kohtele sormia ollenkaan tasapuolisesti. Oikean käden peukalolle homma on toisinaan ihan tuskaa - usein kipuilu leviää käsivarteen, hartianseutuun ja jopa leukapieliin asti. Musisoinnin ilo turtuu ja soinnista tulee kireää. Joskus kielityskin muuttuu kankeammaksi kun kädessä on jännitteitä. Peukalon juuressa on akupisteitä, joilla on suora vaikutus hengitykseen; jos nämä akupisteet jäävät kireiden lihasten pinteeseen, tulee hengittämisestäkin raskaampaa.

Apuja löytyy.
1. Ensimmäisenä kannattaa katsoa oman peukalon sijainti kädessä ja sitten sovittaa pilli käteen - ei siis kättä pilliin. Eli etsitään soitinvalmistajan peukalotuelle se oman käden mukainen paikka. Samassa yhteydessä selviää, josko peukalo tarvitsisikin viistoa tukea vaakasuoran sijaan. Vaahtomuoveista, nahasta tms. voi tehdä oman käden mukaisen tuen liimattavaksi metalliseen peukalotukeen tai runkoon sen juuressa.
2. Varsinkin oboe, mutta myös huilu on ohutrunkoinen soitin, ja sormia joutuu kipristämään hyvän läppätuntuman saamiseksi. Sormia rentouttaa peukalon alle laitettava paksunnos. Niitä saa kaupallisina tuotteina ainakin klarinetteihin ja huiluihin. Aina ei kuitenkaan kannata maksaa sellaisesta minkä löytää ilmaiseksi kotoa: viinipullon korkki on loistavaa materiaalia, josta veistelemällä saa omaan käteen sopivan paksunnoksen. Sen voi kiinnittää runkoon vaikka sinitarralla tai kaksipuoleisella teipillä.

3. Todella runsaasti soittavalle käden rasitteita kertyy paljon. Kapeakämmeninen tai pitkäsorminen soitonharrastajakin voi löytää apua erikoistuista, joita alunperin tehtiin ammattilaisille.
Kooiman http://www.tonkooiman.com/ valmistaa tukia kaikkiin puupuhaltimiin. Klarinetin ja oboen tuet vaativat runkoon uusia reikiä, joten asennus kannattaa teettää korjaajalla jolla on työkalut kovan runkopuun poraamiseen. Kooimanin tuet jakavat soittimen painoa pitkin peukalonvartta, joten ratkaisu ei tuo kaikille helpotusta.
Freewing http://www.freewing.fi/ taas asennetaan joko erikoisteräspannalla tai muovisidoksilla, hyödyntäen koneiston runkokiinnityspilareita. Periaatteessa näppärä soittaja selviää asennuksesta annetuilla ohjeilla kotioloissakin. Freewing muistuttaa hieman fagotin käsitukea, sen voi muotoilla yksilöllisesti, ja paino jakautuu käden isoille lihaksille peukalon jäädessä asentoa ohjaavaan tehtävään. Freewingin saa nykyisin klarinetteihin (ei basso) ja oboesoittimiin.

Itse olen kokeillut kaikkia mieleen tulevia tukia peukalon ja käden kipuilun vähentämiseen. Freewingin tuki on klarinetissani, oboessani ja englannintorvessani ollut toistaiseksi pisimpään, enkä usko niistä muihin enää vaihtavani. Huiluni osalta tukia tulee ja menee, mutta koska harrastukseni huilun kanssa on aika vähäistä, tuntuvat kaikki mallit tarjoavan samansorttisen helpotuksen väristä, muodosta ja kiinnitystavasta riippumatta. Ylävartalon lihakunnosta huolehtiminen on huilun soittoasennon kannalta tärkeintä, koska käsiä on joka tapauksessa kannateltava rintakehän yläreunalla. Huilun pitäminen käsissä on sitten yksinkertaisempaa, kun on muskelit joilla sen hoitaa.

Korjausklinikka Toivolan Wanhalla pihalla

Puupilli on mukana Korjaustorilla kolmesti, lauantait 31.8.2013, 28.9.2013 ja 26.10.2013 klo 10–15. Pieniä soitinten huolto- ja korjaustöitä tehdään odottaessa, rööripulmiin saa akuuttiapua, korjaus- ja kuntoarvioita pilleistä saa ihan ilmaiseksi!
Tervetuloa!

http://www.toivolanvanhapiha.fi/pihan-tapahtumat/tehtailijan-korjaustori

Miksi puupuhallin tarvitsee huoltoa?

Soitinvalmistajat selittävät usein, että klarinetti tai huilu on "valmiiksi säädetty" ja runko sellaista puuta ettei se halkea, ja koneistossakin on öljyt jotka eivät kulu. Voi ollakin, vaikka toistaiseksi en ole oikeasti tuollaisiin törmännyt.

Siis miksi huoltoa?
Koneiston öljyt kuluvat käytössä, ja toisinaan sekaan joutuu pölyhiukkasiakin, jotka on syytä saada akselien sisältä pois hiertämästä. Siksi öljyt pitää vaihtaa, aivan kuin auton moottorissakin.
Puurunko kuivuu ellei sen kosteudesta pidä huolta myös kevyellä öljyämisellä. Kuiva puu halkeaa helpommin kuin joustava, ja puun luontainen kosteus on paras joustavuuden tuki. Kuiva puu ei myöskään resonoi yhtä hyvin kuin sopivasti kostea (valmistajatkin kypsyttelevät runkopuita kuin viulun osia konsanaan), joten joustavuudesta huolehtiminen on tärkeää.
Ja tietenkin soittajan käsistä jää yhtä sun toista mikrohiukkasta koneistoon, joka ajan mittaan himmenee - pintapuhdistus palauttaa sekä ulkonäön että varmistaa samalla mm. vipumekanismien säätöjen säilyvyyden. Käsien rasvapitoinen lika saattaa nimittäin irrottaa pikkuruiset liimatut säätökorkit, jolloin koneiston hienosäädöt ovat muisto vain, ja soitin kuulostaa enemmän efektiosastolta kuin melodiasoittimelta.

Miten usein?
Mitä enemmän soittaa, sitä useammin soitin tarvitsee huoltoa. Ammattilaisen soitin kaipaa perushuoltoa noin kerran vuodessa, aktiivisen harrastajan soitin parin vuoden välein. Vintillä varastossa maannut soitin on syytä huoltaa ennen vakituiseen käyttöön ottamista jotta vältetään turhat ongelmat, joita koneiston liikkumattomuus ja puurungon kuivahtaminen saattavat aiheuttaa.


Erikoistapaukset: onnettomuudet
Huolellisesta käsittelystä huolimatta jokaiselle soittajalle tulee ennemmin tai myöhemmin tilanne, jota voisi kutsua onnettomuudeksi: kolahdus nuottitelineeseen, toisen soittajan töytäisy pillille, laukun putoaminen tai jotain aivan yhtä viatonta, varsinaisista soittimen pudotuksista tai heittelyistä on sitten omat diagnoosinsa. Silloin soitin on syytä tuoda osaavan korjaajan käsiin, eikä kannata yrittää kotikonstein vääntää vipusia "oikeisiin" asentoihin. Koneiston osat eivät ole tasavahvoja, joten taitamaton vääntelijä saa yleensä vain lisätuhoja aikaan. Huilun ja saksofonin rungot ovat arkoja kolauksille, ja lommot vaikuttavat sointiinkin. Ihan pieniä kolhuja ei kannata silitellä, koska työstäminen vaikuttaa runkoon silloin enemmän kuin pieni kolhu. Metallirungoille on omanlaisensa erikoistyökalut.

Tervetuloa Puupillin sivulle!

Tervetuloa Puupilli-asioiden pariin!

Tässä blogissa on perustietoja Puupillin toiminnasta ja ajoittain syvempääkin tietoa kokemuksista puupuhallinkorjausten, soittamisen ja säätöjen maailmasta.

T:mi Puupilli on huoltanut soittimia jo vuodesta 1992, ja henkilökohtaista puupuhallinten soittokokemusta on 1970-luvun alkuvuosista asti. Puupilli on erikoistunut nimenomaan puurunkoisten puhallinten korjaukseen ja huoltoon, mutta huilukin menee samalla työpöydällä, samoin saksofonin koneistotyöt. Erityisen paljon kokemusta ja taitoa on karttunut oboesoitinten ja klarinettien maailmasta; röörinteko tilauksesta onnistuu pitkän linjan soittajan ammattitaidolla.